Ulkorakennuksen vieressä kasvoi iso koivu,
jonka metsuri kaatoi tällä viikolla.
jonka metsuri kaatoi tällä viikolla.
Täytyy sanoa, että vähän jännitti kaatuuko koivu ulkorakennuksen,
sähköjohtojen vai päärakennuksen päälle...
sähköjohtojen vai päärakennuksen päälle...
Mutta ei onneksi.
Koivu meni just jetsulleen sinne minne pitikin.
Kyllä on puun kaataminenkin taitolaji ja TAIDETTA!!
Olen tyytyväinen, että koivu on poissa.
Se ei tuonut suojaa,
ei naapureilta, ei tuulelta, ei auringolta.
Se vain roskasi ja naarmutti ulkorakennuksen kattoa.
Koivua enemmän suojaa antoi sen takana kasvava kuusi.
Kun koivu on poissa, on sillä enemmän tilaa kasvaa.
Nyt, kun koivusta jäi vain kanto,
ei voi kun ihmetellä sen ympärysmittaa.
Sinne se kaatui,
minne pitikin.
Vähän ollaan keretty jo siivoamaankin.
Mutta paljon on vielä jäljellä!